Pinkin pipon täräytin lapasineen kummitytölle joululahjaksi. Ohjeen löysin facebookin kautta. Eka kerta kun tein pipoa päältä alaspäin. Tehty putkilo missä keskellä 1o1n, ois kiertäen pitäny mutta en vaan jaksanu kun on hyvä sarja viaplaysta kesken 😅 Langaksi otin Dropsin baby merinon. Harmillista kun 10min päässä on Lankavan lankakauppa 😍 Ehkä joutuu hakemaan lisää niin saa omille lapsille kans.
Itelle tein hempeät villikset Jonsukka mallilla, samoin parhaalle ystävälle tein jo aiemmin joulupakettiin nämä mustavalkoiset Jonsukat. Tytölle kans minijonsukat. Edelleen päättelemättä 😆
Levytettiin tosiaan seinät 6mm saneerauslevyllä ja uutta pintaa päälle. Aluksi ajattelin jättää maalipinnalle muut seinät paitsi tuo tumma. Aloin miettiä vaan sitä hiomisen ja pohjatöiden määrää mikä olis ollu, joten päästin itteni helpommalla. Maalit alle ja tapetti päälle. Ainoa haaste oli kun ei ollutkaan valkoista tapettia tarvittavaa määrää. Ei muuta kun etsimään Lapuan kahdesta liikkeestä. K-rauta myi ylihintaista vaaleaa tapettia joten menin kylän omaan liikkeeseen josta sitte löytyi edullinen vaalea tapetti. Kaupassa näytti ihanan vaalean harmaalta mutta seinässä olikin tumma! Eikä, halusin vaaleat seinät muualta! Laitoin sen kuitenkin, ajattelin että tekstiileillä tuon valoa huoneeseen. Jysk. Sinne! No tietenki, talvi tulossa ja kaikki tummaa. Päiväpeittoakaan ei löytynyt vaaleana joten tyynyt ja verhot täytyy etsiä. Tyynyt vaihdoin ns master bedroomista tekstiilejä vaihtelemalla mutta verhot on vielä jossain kaupan hyllyllä. Ehkä jos pääsen isommalle kirkolle, löydän huoneeseen sopivia uusia juttuja 😊
Taisin viimeksi kirjottaa tosta meidän etupihasta ja terassista. Sekin, saatiin valmiiksi. Tai no, melkein valmiiksi. Muutamia pätkiä puuttuu peittolaudoituksesta päädyillä.
Tässä uusien ylösalas valojenkin kanssa. Kuvakulma vaan huono kun ei näy portaat..
Tässä kuvassa näkyy portaatkin. Kuva ennen ylösalas valojaKuistin toisen ulko-oven edustakin sai kalusteet ja lyhdyt
Oon nyt jo kauan miettiny meidän vierashuonetta. Ajattelin että teen saman työn seinien kans kun yläkerran makkareiden. Mutta sitte tulin järkiini. 6mm saneerauslevyt päälle. Pääsee helpommalla ja pienemmällä pölyllä. Koskahan tätäki kerkeis tekemään. Selkä meni rikki vintillä touhutes ja 5pvää tekemättä mitää. Sitte tuumasin isännälle että leikkaa sä levyt ja mä ruuvaan ne kiinni. Olin just ostanu uuden pienen porakoneen itelleni, joten intoa piisas. 3 levyä iskettiin seinään ja joutui lopettamaan siltä illalta. Mutta tänään olin sitä mieltä että hitto, miksen mäki osaa ne levyt tonne leikellä ja varmana jaksan nostella. Ei ne paina kokonaisena kun sen 12kg. Niin aloin hommiin ja levytin puolet huoneesta. Vihreät ja oranssit maalit ja 10 kerrosta varmaa tapettia alkoi menemään piiloon! JEE! TÄÄ OLIKI HELPPOA!
Oranssia ja vihreää. Huh!Uutta levyä. Vihdoin!
Mutta omat haasteet tuo talon vinous. Tai seinien vinous tai mistä se nyt johtuu. Seinät on sen 1-1.5cm vinos. Onneksi, on aineita millä näitä saa tehtyä. Vaihtoehto olis toki ollu repiä kaikki kokonaan auki ja eristää ja koolata uusiksi. Mutta miksi? Ens kesänä kuitenki Purulinna saa uuden verhouksen päälleen ja eristeet.
Mutta nyt on vaan pakko odottaa että isäntä tulee töistä juoksus. Selkä tuumaa että iisisti nyt.
Ajatuksia ja ideoita juoksee koko ajan mielessä. Meillä on tällä hetkellä kolme projektia talossa meneillään joista kaks on mun heiniä 😏 vierashuone ja yläkerran aula. Terassi/portaan kuistille taas miehen juttuja. Hitto. Miten mä keksinkää aina kaikki yhtäaikaa?
Terassia toisaalta olis voinu venyttää ens kevääseen mutta olen nainen ja teen mitö haluan 😆 Tämä ns ylimääräinen projekti tuli kun ostin kaksi sypressiä Keskiseltä muutama viikko sitten. Ja vanhat portaat oli liian kapeat näille joten ei muuta kun hakemaan tavarat rautakaupasta ja hommiin.
Arvatkaa vaan kuinka mun rakas avopuolisoni on innoissaan näistä mun jutuista? Ja siitä, että me järjestetään tän kaiken keskellä viikon päästä ns välituparit. Porukkaa on tulossa ja aikaa kaikkeen on viikko 😆 En mä paineita laita. Mutta vähä ehkä. Toki, nautin haasteista ja pienen paineen alla tekemisestä. Tulee ainaki tehtyä!
Tekstiä olis vaikka kuinka mutta kello tikittää ja eskari loppuu. Joten perhe kutsuu 🙌
Haaveista tuli totta kesällä 2018. Sain oman rintamamistaloni narisevilla portailla.
Alusta saakka olisi pitänyt tätä alkaa kirjoittamaan mutta eikai se vieläkään ole myöhäistä.
Vuonna 1958 rakennettu talo. Myöhemmin hieman laajennettu kuistin verran ja yläkerran aulan.
Keltainen. Uuden laudoituksen haluan ensi kesänä. Vaalean talon. Vaikka toisaalta, on tämäkin ihan kiva.
Aluksi en tykännyt myyntikuvien perusteella tästä yhtään. Yhtäkkiä kuitenkin äitini oli sitä mieltä että käydään kurkkaamassa. Myyntikuvat ei olleet oikein vakuuttavat. Kuitenkin tulimme katsomaan. Tarjous jätettiin siltä istumalta. Tulisiko siitä Mun oma koti? Kaksi tuntia istuin puhelin kädessä kun välittäjä vihdoin soitti tarjouksen menneen läpi.
Alkoi suunnittelu ja muuttohässäkkä. Mitä otetaan mukaan, mitä myydään, mikä annetaan pois.
Todellisuudessa, keskityin talon pohjapiirrustuksiin ja suunnitteluun enemmän kun muuttoon 😆 Nyt saan suunnitella kaiken itse, mitä tehdään ja kuinka.
Talo oli sisältä ruskean eri sävyissä. Tummat puolipaneelit eteisessä, kukkatapetilla ym. Omaa silmää ei oikein miellyttänyt. Kaikki pinnat uusiksi. Eniten harmittaa kun on yhtäkkisesti aloitettu aina yksi kohta talosta ja ennen kuvaa ei välttämättä ole olemassakaan.
Ruskea. Puolipaneelit.
Sama eteinen nyt. Jotain uupuu. Mutta en tiedä mitä? Näyttää paljon isommalta kun ennen.
Haaveena skandinaavinen vaalea sävy. Kylmät sävyt. Siihen on helppo yhdistää mitä vain.
Olisi vaikka kuinka paljon tekstiä ekaan postaukseen mutta lisäilen päivien mittaan uusia tekstejä.
Jos mä kuitenkin kerron itestäni jotain tähän kohtaan. 30v äiti. Kaksi lasta, mies sekä koira. Koirakin hurja Pitbull. Tai no, ei se oo pitbull kun shitbull.
Jokatapauksessa luulen että tähän tulee muutakin kun pelkkää talohömppää. Kirjoitan koirasta ja milloin mistäkin. Elämästä ja sen pyörittämisestä kaiken keskellä 😊 Helppo tapa purkaa ettei facebookissa tarvitse kiukutella. Saatan laittaa jopa kuvan jos toisenkin kutomista villasukista johonkin väliin 😁 Ei oteta niin vakavasti kaikkea.
Tässä uusien ylösalas valojenkin kanssa. Kuvakulma vaan huono kun ei näy portaat.. 
